Miten Learning Designeriksi?

Kuka olisikaan vielä 2000-luvun alussa uskonut, että minusta tulee learning designer?

En ainakaan minä! Olin nimittäin vasta valmistunut kaupalliselle alalle, ja aloittelin uraani PR- ja tapahtumatuotannon parissa. Kymmenisen vuotta myöhemmin intohimo oppimista ja kehittymistä kohtaan ajoi minut aikuisiällä hakeutumaan uudelleen opintojen pariin; Tampereen yliopistoon.

Valmistuttuani elinikäisen oppimisen maisteriksi vuonna 2017 tiesin, että haluan ehdottomasti työskennellä oppimiseen ja kehittymiseen liittyvissä tehtävissä. Huomasin kuitenkin pian, ettei tutkintoni valmistanut minua ammattiin – sellainen piti luoda itse.

Photo credit Unsplash | lilartsy

Aloin työskennellä oppimismuotoilun parissa vuonna 2017, jolloin en rehellisesti sanottuna edes tiennyt, mitä olin tekemässä.

Learning Designer-urani alussa virallinen tittelini oli Education Specialist, ja toimin työssäni monialaisissa oppimisympäristöhankkeissa – usein tiimeissä, jossa toimin pedagogisena asiantuntijana, tiimin muina jäseninä tyypillisesti koodari sekä UX-suunnittelija (UX = user experience design). Näiden projektien aikana oivalsin jotain oleellista: oma työni oli hyvin lähellä UX-suunnittelua, joskin lähestyin suunnittelua erityisesti oppimisen näkökulmasta. Siinä missä UX-suunnittelun keskiössä on loppukäyttäjälähtöisyys, on pedagogisen suunnittelun keskiössä oppijalähtöisyys. Aloin käyttämään työstäni nimitystä learning experience design (jonka lyhensin myöhemmin muotoon LX-suunnittelu).

… Learning design on totta!

Vuonna 2018 törmäsin Akseli Huhtasen & co. järjestämässä Dare to Learn-tapahtumassa Mukamas Learning Design Oy:n standiin, enkä ollut uskoa silmiäni:

Learning Design | Oppimismuotoilu

Niin heidän ständissään totta tosiaan luki! Learning Design oli kuin olikin, siis ihan oikeasti totta, eikä vain oma hullunkurinen idea yhdistää oppimisen teoreettisia lähtökohtia asiakaslähtöiseen pedagogiseen suunnitteluun – olin todella innostunut!

Pian tapahtuman jälkeen päädyimme Mukamas Learning Design Oy:n toimitusjohtajan, Vilma Mutkan kanssa yhteistyöhön. Vilma oli löytänyt tiensä oppimismuotoilun pariin jo joitain vuosia aiemmin: Vuonna 2015 Vilma, Makke Leppänen ja Jukka Sundberg olivat alkaneet puhua oppimismuotoilusta suomeksi, ja pilotoivat oppimismuotoilijan sertifikaattivalmennusta. Tänä päivänä Oppimismuotoilu Bootcampin (varaa paikkasi täältä) on suorittanut yli 60 oppimismuotoilijaa, jonka lisäksi Mukamas on järjestänyt useita kymmeniä organisaatiokohtaisia valmennuksia oppimismuotoilun aiheista. Meidän lisäksemme Suomessa toimii myös muita oppimismuotoilun asiantuntijoita, mm. Dare to Learn pioneeri Akseli Huhtanen ja HAUS Kehittämiskeskus.

Minä, Vilma, Akseli ja HAUS:in Saara Saarinen kirjoitimme yhdessä Oppimismuotoilua koskevan Wikipedia-artikkelin vuonna 2019. Se oli antoisa ja opettavainen yritys ymmärtää Oppimismuotoilun moninaista kenttää ja erilaisia sovellusmuotoja Suomessa. Wikipedia-projektimme aikana tunnistimme useampia teoreettisia lähestymistapoja oppimismuotoilun hahmottamiseen, Akselin ja Saaran tarkastellessa oppimismuotoilua erityisesti instructional design-lähestymistavan kautta, minun ja Vilman näkemyksen kallistuessa sosiokonstruktivistisen tietoteorian ja systeemiteorian puoleen. Vilman kanssa olemme vuosien varrella käyneet lukuisia keskusteluja oppimismuotoilun teoreettisista lähtökohdista, ja parhaiten saimme tiivistettyä näkemyksemme Oppimismuotoilijan Työkirjaan 3.0 (osta omaksesi yli 60 sivua tietoa ja teoriaa täältä), jota sain ilokseni olla mukana jatkokehittämässä ja tuottamassa hieman uuttakin sisältöä. Näin määrittelemme oppimismuotoilua Oppimismuotoilijan Työkirjassa:

"Oppimismuotoilun teoreettiset juuret ovat syvällä sosiokonstruktivisessa oppimisteoriassa, jonka mukaan rakentelemme tietoa jatkuvasti: luomme uusia rakennuspalikoita, muokkaamme vanhoja palikoita vastaamaan uusia tarpeitamme, poistamme turhaksi jääneitä palikoita – sosiaalisissa konteksteissa, eli yhdessä muiden kanssa.

Oppimismuotoilu nojaa myös vahvasti systeemiteoreetikko ja johtamis-guru Peter Sengen (1990) ajatuksiin oppivista organisaatioista. Senge näkee oppimispääoman rakentumisen systeemisenä, ei vain yksilöiden yhteenlaskettuna osaamisena. Oppimismuotoilu yhdistää muotoiluajattelun, oppimisasenteen ja yhteisöllisen oppimisen työkalut."

- Oppimismuotoilijan Työkirja, 2019

Tämän näkemyksen mukaan oppimismuotoilua tapahtuu siis sosiaalisissa konteksteissa, kompleksisissa systeemirakenteissa, joissa yhteistä tietoa rakennetaan aktiivisesti ja toiminnallisesti, kaiken aikaa, kaikkialla ja kaikkien kanssa. Tämä, jos mikä, vaatii monialaista ymmärrystä ihmisistä ja oppimisesta!

Oppimismuotoilun avulla muotoillaan oppimista

Alunperin learning design -termillä on viitattu ensisijaisesti digitaalisiin oppimisympäristöihin ja niiden oppijalähtöiseen suunnitteluun (learning experience design). Minä itse tarjoan oppimismuotoilu-palveluja erityisesti tässä kategoriassa, kumppaneinani mm. digitaaliseen fasilitointiin ja yhteisölliseen oppimiseen erikoistunut Howspace-oppimisalusta ja pelillisyyteen erikoistunut Seppo.io.

Sittemmin oppimismuotoilusta on alettu puhua myös holistisemmasta näkökulmasta: oppijalähtöisen oppimisen lisäksi oppimismuotoilun avulla suunnitellaan oppimista ja kehittymistä mahdollistavia toimintoja: strategisia valintoja, toimintatapoja, prosesseja, rakenteita – jopa oppimissysteemeitä. Myös oppivan organisaatiokulttuurin muotoilu vaatii tuekseen oppimismuotoilua. Oppimismuotoilua voidaan siis tehdä taktisella, strategisella ja systeemisellä tasolla – esimerkiksi Vilma & Mukamaksen kumppanit tarjoavat palvelujaan erityisesti tässä kategoriassa.

Mikä on sinun tarinasi?

Tässä blogi-postauksessa oma tarinani siitä, kuinka minusta tuli oppimismuotoilija. Mikäli sinulla herää kysymyksiä siitä, voisiko sinusta tulla oppimismuotoilija – tai jotain ihan muuta – autan mielelläni! Saat minuun helposti yhteyden alla olevien painikkeiden avulla!

RAKKAUDELLA, CAMILLA

[ALKUPERÄINEN BLOGITEKSTI ON JULKAISTU 15.3.2021 OSOITTEESSA WWW.MUUTOSVALMIUS.COM]


Edellinen
Edellinen

Mitä on oppimismuotoilu? – Osa 1