Mitä on oppimismuotoilu? – Osa 1
MUOTOILUAJATTELUSTA OPPIMISMUOTOILUUN
Oppimismuotoilu perustuu muotoiluajattelun periaatteisiin ja hyödyntää palvelumuotoilun menetelmiä.
Muotoiluajattelu (design thinking) on ajattelu- ja toimintatapa, joka koostuu kognitiivisista ja strategisista käytännön menetelmistä, joiden tavoitteena on saavuttaa ymmärrystä siitä, millaisia merkityksiä ihmiset antavat tarkastelun kohteena oleville design-ongelmille. Muotoiluajattelu yleistyi 1950–1960-luvuilla.
Muotoiluajattelu vaikuttaa monen eri tutkimus- ja työskentelysuuntauksen taustalla, joista tunnetuin lienee 1980-luvulla yleistynyt palvelumuotoilu (service design). Palvelumuotoilu on toimintatapa, jossa hyödynnetään muotoiluajattelun menetelmiä. Palvelumuotoilun avulla pyritään kehittämään tarkastelun kohteeksi valitun jo olemassa olevan palvelun tai kokonaan uuden tuotekehitysprosessin laatua ja palveluntarjoajan ja loppukäyttäjien välistä vuorovaikutusta.
Oppimismuotoilun lyhyt historia
Alunperin learning design -termillä (suom. oppimismuotoilu) on viitattu ensisijaisesti opetussisältöjen muotoiluun ja muotoiluajattelua soveltaviin oppimisen metodiikkaan (instructional design, design based learning, design for learning, design based instruction), sekä digitaalisiin oppimisympäristöihin ja niiden oppijalähtöiseen suunnitteluun (learning experience design), mutta sittemmin oppimismuotoilusta on alettu puhua myös holistisemmasta näkökulmasta. Oppimismuotoilu ei ole siis vain kimppu menetelmiä tai työkaluja, joiden avulla muotoilla oppimissisältöjä, vaan lähestymistapa, jota voidaan soveltaa esimerkiksi koulutuksen, henkilöstön kehittämisen ja digitaalisen oppimisen suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Muotoiluajattelun viisi perusperiaatetta
Muotoiluajattelu perustuu viiteen perusperiaatteeseen, jotka ovat käyttäjäkeskeinen ajattelutapa, suunnittelu ja prototyyppien hyödyntäminen, yhteiskehittäminen ja evidenssi, sekvensointi ja iteratiivisuus.
Käyttäjäkeskeinen ajattelutapa viittaa tapaan kehittää palveluita yhteistyössä palvelun loppukäyttäjien kanssa. Loppukäyttäjillä viitataan joko asiakkaisiin (palvelumuotoilun näkökulma), digitaalisen palvelun loppukäyttäjiin (sovelluskehitys, User Interface) tai oppijoihin (oppimismuotoilun näkökulma).
Muotoiluajattelu asettaa ihmiset ja heidän tarpeensa kehittämistyön keskiöön. Suunnitteluprosessi pyrkii huomioimaan palvelua käyttävien ihmisten, eli käyttäjien toiveet, tarpeet ja tavoitteet, sekä motivaatiotekijät. Lisäksi muotoiluajattelu kohdistaa huomionsa palvelunkäyttöympäristöön kokonaisuutena; mistä käyttäjien arki muodostuu, millainen on heidän elinympäristönsä ja millaisia ovat heidän tottumuksensa. Käyttäjäkeskeisen ajattelu- ja lähestymistapa auttaa luomaan ratkaisuja sellaisiinkin ongelmakohtiin, joita käyttäjät eivät välttämättä vielä ole itse havainneet tai tunnistaneet.
Suunnittelu ja proptotyypit viittaavat tuotteen, palvelun tai järjestelmän ensimmäiseen konkreettiseen malliin tai esimerkkiin, jota käytetään testaamiseen ja sitä kautta tuotteen, palvelun tai järjestelmän jatkokehittämiseen. Muotoiluajattelu perustuu ajatukseen siitä, että tuotetta ei suunnitella tai rakenneta valmiiksi ennen sen testaamista aidolla kohderyhmällä, vaan tuotetta, palvelua tai järjestelmää testaillaan suunnitteluprosessin eri vaiheissa, jotta saadaan kohdennettua palautetta, jonka perusteella suunnitelmaa on mahdollista jatkokehittää.
Yhteiskehittäminen viittaa siihen, että palvelun kohderyhmän jäsenet osallistetaan mukaan suunnitteluprosessiin. Kun tuotteesta tai palvelusta ensimmäinen konkreettinen prototyyppi (minimum viable product), viedään se aidolle kohderyhmälle testattavaksi. Tämä on ainoa tapa kerätä todistusaineistoa sille, että kehittämisprosessissa voidaan edetä seuraavaan vaiheeseen.
Prototyyppi toimii kommunikaatiotyökaluna suunnittelun osapuolien välillä ja pyrkii demonstroimaan ja visualisoimaan suunnitteluideaa, jotta suunnitelmaa voidaan yhdessä tarkastella ja arvioida. Aito palaute auttaa parantamaan ja hienosäätämään tuotteen tai palvelun ominaisuuksia vastaamaan parhaiten kohderyhmän tarpeita. Prototyyppien testaamisen yhteydessä saattaa nousta esiin myös piiloisia tarpeita, joita ei ole aiemmissa suunnitteluvaiheissa ottaa huomioon. Näin ollen lähestymistapa mahdollistaa luovan ongelmanratkaisun suunnitelman kehittämisen yhteydessä, jonka lopputulos ylittää perinteiset ratkaisut.
Sekvensointi viitattaa siihen, että tiettyjä palvelun osavaiheita toteutetaan tietyssä järjestyksessä. Tätä osavaiheiden etenemistapaa kutsutaan palvelupoluksi.
Jatkuvan kehityksen periaate määrittelee kehitystyön joustavan etenemisen; suunnitelmaa eli designia päivitetään ja kehitetään jatkuvasti kehitysprosessin edetessä; prosessi koostuu iteratiivisista sykleistä, jotka etenevät kehittämissuunnitelmasta suunnitelman arvioimiseen ja raportoimiseen, joka jälleen johtaa kehittämiseen, kehittämissuunnitelman arvioimiseen, ja uudelleenkehittämiseen. Näiden käytännön ja teorian välillä yhtäaikaisesti vuorottelevien syklien aikana muotoilijan ymmärrys design-ongelmasta syvenee ja tarkentuu. Asiakasymmärrystä syvennetään iteratiivisten kehityssyklien jokaisessa vaiheessa.
Tämä on tärkeää: kun kehityssykli etenee sen viimeiseen vaiheeseen, ei kehitys etene päätökseen. Kehityssyklin viimeinen vaihe käynnistää aina syklin uudelleen. Kehityssykli ei milloinkaan pääty, vaan noudattaa jatkuvan kehityksen periaatetta.
OPPIMISMUOTOILU MAHDOLLISTAA LAADUN JA VAIKUTTAVUUDEN
Oppimismuotoilun tavoitteena on luoda merkityksellistä muutosta siihen kontekstiin, jonka sisällä se toimii – oppimismuotoilun fokuksessa on siis erityisesti laadukkaan oppimisen (eli muutoksen) mahdollistaminen.
Mitä on oppimismuotoilu? -blogisarjan seuraavassa osassa avaan, miten muotoiluajattelun näkökulma muuttuu ja tarkentuu, kun palvelumuotoilun periaatteita sovelletaan oppimismuotoilun kontekstissa – lue lisää täältä.
Toivottavasti tämä blogi-teksti onnistui avaamaan mitä oppimismuotoilu oikeastaan on, mistä se on saanut alkunsa ja mitä sen avulla on mahdollista muotoilla. Mielelläni jatkan keskustelua aiheesta: klikkaa alla olevia painikkeita, seuraa somessa tai laita viestiä @muutosvalmius #oppimismuotoilu.
RAKKAUDELLA, CAMILLA
[Alkuperäinen blogiteksti on julkaistu 15.3.2021 osoitteessa www.muutosvalmius.com]LÄHTEET
Heikkinen, H. 2010. Toimintatutkimus – toiminnan ja ajattelun taitoa. Teoksessa Aaaltola, J., Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aneistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus.
Introduction to Service Design: What It Is and How It Works". careerfoundry.com. 2018. Tarkastettu 8/2022.
Juuti, K., Lavonen, J. 2006. Design-based research in science education: one step towards methodology. Nordina 4, 54–68.
Lawson, B. 2006. How Designers Think. Routledge; Cross, N. 2011. Design Thinking: Understanding how designers think and work. Bloomsbury/Berg; Dorst, K. 2011. The core of 'design thinking and its application. Design Studies. 32 (6).
