4 VINKKIÄ KRIISIAJAN OPPIMISMUOTOILUUN
Halutessamme muotoilla laadukkaita oppimiskokemuksia, on hyvä tunnistaa, että kykymme sietää kognitiivista kuormitusta on rajallinen. Kriisit lisäävät kognitiivista kuormitusta, jonka vuoksi laadukkaiden oppimiskokemusten muotoilu voi osoittautua haasteelliseksi.
Tämä blogiteksti vastaa kysymyksiin:
Mitä on kognitiivinen kuormitus?
Mitä merkitystä oppimismuotoilulla on kriisien aikana?
Mihin tulee erityisesti kiinnittää huomiota?
Esittelen tässä blogitekstissä neljä vinkkiä, jotka suosittelen ottamaan käyttöön kaikessa oppimismuotoilussa – mutta erityisesti kriisien aikana.
MITÄ ON KOGNITIIVINEN KUORMITUS?
Kognitiivinen kuormitus liittyy siihen tietomäärään, jota ihmisen on mahdollista kerralla varastoida työmuistiinsa. Kognitiivisen kuormituksen minimoimisella viitataan siihen, että oppimisympäristöstä pyritään riisumaan kaikki ylimääräinen. Työmuistilla on nimittäin rajallinen kapasiteetti ja siksi esimerkiksi valittujen ohjausmenetelmien tulee välttää työmuistin ylikuormittamista. Kaikenlainen extra, joka ei suoraan liity oppimisen edistämiseen, ylikuormittaa työmuistia. Kriisiaikoina mielen sisällä saattaa olla tapahtua monenlaista ylimääräistä hälinää ja liikehdintää, joka estää täyttä keskittymistä opetettavaan ainekseen.
Käyn seuraavaksi läpi neljä vinkkiä, joiden avulla muotoilla laadukkaita oppimiskokemuksia kriisien keskellä.
VINKKI 1: PYSÄYTÄ AIKA
Filosofit viittaavat toisinaan mieleen lauseella “mind is like a monkey”, mieli on kuin apina. Tällä viitataan ajatuksille tyypilliseen tapaan sinkoilla sinne tänne, kuin villiintynyt apinalauma. Kriisien aikana mieleen tulvii kaikenlaisia ajatuksia (..ja ainakin allekirjoittaneella, osa viisaampia kuin toiset! 😅) ja ajattelu saattaa myös ajautua erilaisiin noidankehiin – jolloin keskittyminen saattaa osoittautua paikoin erittäin haastavaksi. Ja se on ymmärrettävää – on vaikea olla läsnä, kun mieli on muualla. Ja jos et ole läsnä, on mahdotonta oppia.
PYSÄYTÄ AIKA KESKITTYMÄLLÄ TÄHÄN HETKEEN
Läsnäoloharjoitteet ja meditaatiot ovat saavuttaneet asemaansa 2020-luvulla, mutta ne eivät ole uusi asia oppimisen kontekstissa. Läsnäoloharjoituksen hyldyntäminen esimerkiksi oppimishetken alussa, voi olla erittäin hyvä idea. Läsnäoloharjoituksen tarkoitus on pysäyttää aika ja palauttaa harhaileva mieli tähän hetkeen, jotta oppiminen on mahdollista.
Vinkki! Digitaalisissa oppimisympäristöissä läsnäoloharjoituksia voi luoda synkronisiin oppimishetkiin, jossa kaikki osallistujat ovat paikalla yhtäaikaisesti, mutta aivan yhtä hyvin toimivat asynkroniset läsnäoloharjoitukset (osallistuja osallistuu harjoitukseen silloin, kun se parhaiten sopii hänelle). Läsnäoloharjoitus voi olla esimerkiksi ohjattu video tai audio.
..TAI AUTA KADOTTAMAAN SE KOKONAAN
Toisaalta ohjatun harjoituksen sijaan voi olla mahdollista käyttää immersiivisiä menetelmiä, jotka auttavat osallistujaa uppoutumaan hetkeen (eli kadottamaan ajan- ja paikantajun). Immersiivisessä oppimiskokemuksessa osallistuja siis uppoutuu tarjottuun sisältöön.
Kokemuksen suunnittelussa on otettava huomioon mahdollisuus sulkea ulkopuolisia asioita pois kokemuspiiristä. Myös voimakkaasti yhteisöllinen kokemus voi olla luonteeltaan immersiivinen (ajattele esimerkiksi kesäisen aamuyön pikkutunteina käytyjä syvällisiä keskusteluja 😉). Kehollisuus, aistien käyttö ja tunnekokemukset ovat myös immersiivisen kokemuksen tukipilareita (ajattele esimerkiksi virtuaalitodellisuutta).
Immersiivinen opetus tarkoittaa kokemuksellista, moniaistillista ja uppouttavaa oppimiskokemusta, jossa hyödynnetään aivojen oppimismekanismeja monipuolisesti.
Pelillisyyden ja tarinallisuuden lisäksi immersiivinen opetus voi sisältää simulaatioita, monipuolisia visuaalisia ja auditiivisia materiaaleja, valaistuksen muuntelua sekä lisättyä, sekoitettua tai virtuaalitodellisuutta.
Tärkeintä immersiivisen kokemuksen muotoilussa on, että on tehtävä on sopivan haasteellinen ja osallistujalle on varattu tarpeeksi aikaa keskittyä siihen. Näin ollen immersiivisyyttä muotoillessa on hyvä keskittyä erityisesti rytmittämiseen liittyviin seikkoihin.
VINKKI 2: JOHDA TUNTEITA
Läpi evoluution tunteet ovat olleet erottamaton osa ihmisenä olemista. Tunteiden tarkoituksena on suojella meitä, ja tarpeen vaatiessa valmistaa elimistömme taisteluun. Aivoissa sijaitseva mantelitumake on kuin palohälytin, joka hälyttää aina kun elinpiiriimme ilmaantuu jotain uutta ja epäilyttävää. Tämä on mahdollistanut selviämisemme silloin kun meidän on ollut varauduttava vaaraan, esimerkiksi meitä saalistavien petoeläinten hyökkäyksiin.
Huono uutinen on, että negatiiviset tunteet kaventavat huomiokykyämme. Kun mantelitumake havaitsee vaaran, meidän havaintokykymme kaventuu 180 asteesta – tilanteesta riippuen – aina jopa 30 asteeseen: näemme vain ja ainoastaan vaaran, ja käytämme kaiken energiamme siitä selvitäksemme. Vetäytyessämme ongelman luomaan kuplaan, emmekä yksinkertaisesti kykene oppimaan. Emme kykene sisäistämään uutta tietoa tai etsimään uusia yhteyksiä uuden ja vanhan tiedon välillä. Negatiivisten tunteiden kaventaessa huomiotamme, emme näe ratkaisuja, emmekä kykene pohtimaan asioita eri näkökulmista käsin. Joten, kun mieli on huolestunut tai surusta musta, on selvää, että oppimismuotoilijoina tehtävämme on pyrkiä hälventämään negatiivista tunneilmapiiriä.
Hyvä uutinen on, että positiiviset tunteet laajentavat huomiokykyämme, ne herättävät mielenkiinnon, saavat meidät rentoutumaan ja avaamaan itsemme maailmalle – viemään kohti uutta, jolloin myös oppiminen helpottuu.
Tunteiden huomioiminen on tärkeä osa oppimismuotoilua. Ihmisestä ei siis voi tunteita irrottaa oppimisen ajaksi, ja se on hyvä uutinen. Kun johdat tunteita, johdat oppimista ja tuet valmiuksia oppia uutta, ja soveltaa jo olemassa olevaa tietoa uusiin käyttötarkoituksiin. Oppimismuotoilijoina meidän on tärkeää ymmärtää, että tutkimusten valossa oppimista voidaan saavuttaa vain kun voidaan emotionaalisesti, fyysisesti ja älyllisesti muodostaa suhde tietoon. Näin ollen oppimismuotoilun avulla pyritään minimoimaan esimerkiksi oppimisalustan tai oppimissisältöjen aiheuttamia negatiivisia tunteita, ja tekemään oppimisesta oppijalle mahdollisimman helppoa. Toisin sanoen, oppimismuotoilun avulla autetaan laajentamaan huomiokykyä, jolloin osallistujan oppimispotentiaali kasvaa (eikä tehotonta aikaa ja energiaa valu hukkaan).
VINKKI 3: LUO TURVALLINEN TILA
Kun tunnemme olevamme turvassa, on helpompaa suhtautua avoimesti ja innokkaasti uusiin haasteisiin. Turvallisen tilan luominen on ehdottoman tärkeää, sillä uuden asian reflektoiminen sisältää aina monimerkityksellisyyttä ja epävarmuutta. Psykologisesti turvallisessa oppimisympäristössä osallistujat uskaltavat turvallisesti reflektoida oppimaansa, kokeilla, erehtyä ja oppia. Osallistujat uskaltavat keskustella vaikeistakin asioista keskenään, kyseenalaistaa, happotestata ideoita ja reflektoida, syventää ymmärrystään. Psykologisesti turvallisessa oppimisympäristössä osallistujat sekä pyytävät, että antavat apua ja palautetta, ja oppivat toisiltaan.
Kun mietitimme vahvimpia oppimiskokemuksiamme elämässämme, liittyy niihin usein se tosiasia, että olemme tunteneet valtavaa epävarmuutta, ja usein, saattaneet joutua myöntämään itsellemme olleemme väärässä. Kun teemme virheen tai erehdymme, sen myöntäminen sattuu. Kipuun, joka oppimiseen liittyy, viitataan usein kasvukipuna, joka on erottamaton osa ihmisenä kehittymistämme ja elinikäisen oppimisen elinkaartamme. Oppiminen ja uuden luominen on haavoittuvaa, ja siksi on tärkeää priorisoida se, miten vaalia olosuhteita oppimisen mahdollistamiseksi – meidän on tunnettava olevamme psykologisesti turvassa.
Psykologinen turvallisuus – keskinäinen luottamus, se raja, jonka ylittäminen aiheuttaa kokemuksen psykologisesta uhasta, kuten riskistä joutua kyseenalaistuksi tai kritisoinnin kohteeksi. Psykologinen turvallisuus on halua luottaa siihen, että voimme olettaa muiden haluavan toimia meidän, ja yhteisen hyvän puolesta, ja ettei kukaan tavoittele omaa etuaan toisen kustannuksella.
Vinkki! Digitaalisissa oppimisympäristöissä on turvallisen tilan luomiseen monia mahdollisuuksia, kuten yhteisten pelisääntöjen luominen, ohjaajan roolitus samalle tasolle osallistujien kanssa, kielelliset valinnat, metodiset valinnat, tiedon rakentaminen yhdessä – ja niin edelleen.
VINKKI 4: AUTA LÖYTÄMÄÄN MERKITYS
Ihmisen keskittymiskyky on ajoittain kuin kultakalalla. Oppimismuotoilijoina kilpailemme sisällöillämme jatkuvasti osallistujien huomiosta ja keskittymisestä – mihin meidän siis olisi syytä keskittyä?
Ihmisen aivot ovat upea koneisto, joka sekä tietoisesti että tiedostamatta(si) prosessoi informaatiota jatkuvalla syötöllä, peilaa kaikkea näkemääsi, kuulemaasi, jopa tiedostamattomia havaintojasi ympäristöstä! Se etsii vaaroja (evoluutio), jotka vaativat huomiotasi, sekä relevanssia, eli merkityksellisenä pitämäänsä informaatiota, joka vaatii huomiotasi, jotta se voisi auttaa sinua pärjäämään kontekstissasi nyt ja tulevaisuudessa paremmin.
Aivot peilaavat uutta informaatiota vasten olemassa olevaa skeemaa (eli tietorakennetta), ja automaattisesti joko hylkää uuden tiedon tarpeettomana tai hyväksyy sen, ja kiinnittää huomiomme. Toisin sanoen, jo ensimmäisten sekuntien aikana mieli etsii merkityksiä, joita se peilaa olemassa olevaan tietorakenteeseen – ja tekee päätöksen siitä, onko tämä tieto minulle relevanttia ja merkityksellistä vai ei. Jo ensimmäisten sekuntien aikana on siis tärkeää muotoilun keinoin auttaa osallistujia löytämään merkitys ja hyväksymään tieto tärkeäksi.
Vinkki! Auta löytämään merkitys sanoittamalla esim. otsikot osallistujien sanoituksin (voit käyttää apunasi esimerkiksi oppijaprofiili-harjoitusta). Myös visuaaliset vinkit ja aiempien tietojen aktivointi (esim. osallistavien äänestysten avulla) voivat helpottaa merkityslinkin löytämistä!
LOPUKSI
Elämme muutosten keskellä – ja viimeistään viimeiset vuodet ovat osoittaneet, että ainoa pysyvä asia on muutos. Muutokset kuormittavat meitä monin tavoin, myös kognitiivisesti. Tässä blogitekstissä olen ottanut kantaa laadukkaan oppimiskokemuksen muotoiluun hyvin yleisellä tasolla, mutta kognitiivisen kuormituksen teoria avaa monta hyvää näkökulmaa laadukkaiden oppimiskokemusten tuottamiseksi – tulen näitä käsittelemään blogin puolella myöhemmin. Sitä ennen muista nämä neljä yksinkertaista vinkkiä:
Näillä vinkeillä pääset jo pitkälle 👉🏻 Jatketaan taas ensi kerralla!
Lähteet:
Clarck, R., Sweller, J., & Nguyen, F. 2006. Efficiency in learning. San Francisco, CA: Pfeiffer.
Fredrickson, B. L. 2004. ”The broaden-and-build theory of positive emotions”. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences. 359 (1449): 1367–1378.
Gejsel, F., Meijers, F. 2005. Identity learning: the core process of educational change. Educational Studies 31 (4), 419–430.
Jeffrey, B. 2008. Creative learning identities. Education 36 (3), 253–263.
Sweller, J., 1988. Cognitive load during problem solving: Effects on learning, Cognitive Science, 12, 257-285 (1988).
